Kissanpäivät onnistuivat todella hyvin, vaikka sää ei kaiken aikaa suosinutkaan. Kävijöitä oli noin 500 henkilöä kahden päivän aikana. Kulttuuritarjonta oli runsasta, kiitos siitä kuuluu osin Nokian kaupungille, jolta seuramme sai avusta teatteriesityksiin. Talkoohenki täällä on hyvä, todella moni pinsiöläinen antoi panoksensa päivien toimintaan. Traktori-shuttle toi meidät ensimmäiseen tapahtumaan. Laavulla oli makkaraa paistettavaksi, kahvia ja leivonnaisia, joita Mukan Anne meille tarjoili.
Laavun toimintapisteessä lapset saivat polttaa kuvion puulaattaan aikuisten avustuksella.
Kierroksemme jatkui maataideteokselle, jossa oli pyöräilyrata sekä hevos- ja poniratsastusta.
Tulevat hevostytöt ihailivat ponin kauniita lettejä ja nauttivat ratsastuksesta.
Maataideteoksen jälkeen poikkesimme Kyläkaupassa, josta sai jäätelöä ja virvokkeita. Siitä kävelimme Lähteen pihaan, jossa oli maatalon koneita näytillä entisajoista tähän päivään.
Virtasen Mikko esitteli mm. perunanostokoneita,
joiden koko on muuttunut 50 vuoden kuluessa melkoisesti. Leinosen Vilpo pääsi kokeilemaan traktorin istuinta.
Pihlajamäen perhe uurasti katoksessa lättytaikinan parissa ja saimme ostaa suussa sulavia lättyjä, mansikkahilloa ja kermavaahtoa.
Satumetsään suuntasimme kulkumme seuraavaksi, ja siellä olikin Noita meitä vastaanottamassa.
Noita oli hyvin puhelias ja kertoi hoitavansa puutarhaansa. Ja kehoitti lapsia ottamaan puutarhastaan kasvattamia tuotteitaan. Kas, olipa tikkareita sinne kasvanut.
Seurantalon pihapiiriin taas pääsimme traktorin kärryssä, helppoa! Kiitos Vuorisen Ramille, joka teki pitkät työpäivät traktrorin ohjaimissa, mutta vieraat olivat niin onnellisia ja iloisia katetussa peräkärryssä. Seurantalon pihapiirissä oli paljon kotieläimiä, ainakin lampaita, porsaita ja kaneja joista lapset olivat mielissään. Hunajan tuotanto kiinnosti lähes kaikkia vieraita, mehiläiskenno kun oli tuotu paikalle. Tuotteiden esittelypisteestä kiinnosti eritoten Kissojen katastofiyhdistyksen koju, joka sopikin hyvin Kissanpäiville.
Onna oli niin onnellinen ruokkiessaan karitsoita, joita Lehtisen Sirpa oli tuonut lampolastaan.
Kojun nuorimmainen oli oikein huippumyyjä, sai minutkin ostamaan kaksi kissa-aiheista puseroa, kissarakas kun olen, vaikkei meillä olekaan enää kissoja.
Kissateema jatkui sunnuntaina esityksellä ”Mestarietsivä Melli Viirukissa ja kadonneen tytön arvoitus” (Turkoosi-draamaryhmä). Tarina kertoi kesäkissasta, joka etsi kotiansa ja oli välillä oikein surullinen, eikä toivonut omaa kohtaloansa kenellekään. Lapset eivät varmaankaan ymmärtäneet kesäkissan draamaa, mutta aikuisille tuo sanoma olikin tarkoitettu. Melli Viirukissa lauloi Katti Vallattomasta ja soitti kitaraakin välillä.
Melli Viirukissa vauhdissa.
Pinsiöläisenä kissana pomppi Vuorisen Maija molempina Kesä-festivaalipäivinä.
Kuvat ja teksti Eija Kantanen